Riivaus

Luin A. S. Byatt’n Riivauksen. Huikeat 692 sivua. Aluksi todella mukaansatempaava, kiehtova ja monisyinen teos, jota ei malttanut päästää käsistään. Suurin osa näistä tuntemuksista säilyi matkassa mukana koko ajan. Lähes 700 sivun kirjaa ei kuitenkaan lue millään yhdellä istumalla. Välillä se oli päästettävä käsistä ja keskellä kirja oli paikoin uuvuttava.

Kirjailija kutsuu Riivausta romanttiseksi kertomukseksi. Kirjassa kulkee rinnan ja lomittain useampi tarina. Toisaalta kirja kertoo 80-lukulaisten kirjallisuuden tutkijoiden elämästä, rakkaudesta ja tulkinnoista – sekä kirjallisuuden että rakkauden tulkinnoista. Toisaalta kirja kertoo viktoriaanisen ajan kirjailijoiden ja runoilijoiden tarinan, johon nykyhetken tutkijat pala palalta tutustuvat. Tutustuminen tapahtuu viktoriaanisen ajan parin kirjeenvaihdon ja kirjallisten tuotosten kautta. Kirja etenee kuin ovelasti kerrostettu salapoliisromaani, jossa hiukan kerrallan raotetaan mennyttä salaisuutta. Salapoliisitarina keskeytyy tuon tuostakin pitkillä runoilla ja muilla menneillä kirjallisilla otoksilla.

Puoleenväliin asti luin tunnollisesti joka sanan, mutta sitten uuvuin eeposmaisten runojen edessä. Hyppäsin 10 sivun kertomuksen keijukainen Melusinasta kylmästi yli, sillä en ensimmäisellä sivulla saanut siitä kerrassaan mitään irti. Toki siinä varmaan vihjattiin jotain tarinaan liittyvää, mutta en kerta kaikkiaan jaksanut miettiä miten nämä kielikuvat liittyvät yhtään mihinkään ja mitä niistä pitäisi saada irti. Jollekin kirjallisuuden tutkijalle Riivaus on varmasti vielä antoisampi lukukokemus, sillä sellainen henkilö jaksanee paneutua paremmin viktoriaanisten päähenkilöiden tuotantoon.

Kaiken kaikkiaan Riivaus on kuitenkin suuremmoinen kirja, joka pitäisi lukea myöhemmin uudestaan. Siitä saa varmasti toisella lukukerralla vielä enemmän irti. Kirjailijalle täytyy nostaa hattua mielettömästä taituruudesta. Hän on kirjoittanut loistavan tarinan, jossa seurataan toista tarinaa, jonka päähenkilöiden kirjallinen tuotanto on taltioitu kirjan sivuille.

About Anna

Olen kolmenkympin ylittänyt kahden lapsen äiti. Poika 8/11 ja tyttö 4/13. Päätin pari vuotta siten elvyttää yläasteen ompeluoppeja ja sillä tiellä ollaan. Ompelun ja neulomisen lisäksi olen innostunut hyvästä ruuasta ja sen laitosta. Näiden ohessa harrastuksiini kuluu hyvien ja vähemmän hyvien kirjojen lukeminen.
This entry was posted in Kirjat and tagged . Bookmark the permalink.