Dekkareita

Olen lukenut tässä lähiaikoina pari dekkaria. Hyviä ja yhden tosi huonon.

Luin Outi Pakkasen Yöpuiston. Outi Pakkasen kirjoissa minua viehättää eniten miljöö. Asun itse pääkaupunkiseudulla ja on hauska lukea hahmoista, jotka seikkailevat tutuilla kulmilla. Lisäksi kirjoissa on toisinaan hyviä ruokakertomuksia. Tässä kirjassa ei ollut pääosassa Anna Laine, niin kuin monessa muussa Pakkasen kirjassa. Ruoka oli mukana yhden henkilön omistaman herkkupuodin muodossa. Herkkupuoti keskittyi suomalaiseen ruokaan. Ihan hyvä idea sinänsä, nyt kun, niin kuin kirjassa todetaan joka kulmassa on sushibaari.

Itse tarina kietoutuu yhden perheen ympärille. Silkoisen ulkokuoren alta perheen tarina kuoritaan kerros kerrokselta esiin. Paljastuu, että kaikki ei ole kultaa mikä kimaltaa. Murhaajaakaan ei Pakkasen kirjoissa arvaa ihan heti.

Toinen taatu dekkarikuningatar on Liza Marklund. Luin hänen uusimman kirjansa: Paikka Auringossa. Annika Bengtson on aivan loistava hahmo ja juonenkäänteet ovat mielenkiintoisia. Marklund tekee selvästi hyvin taustatyönsä. Kansainvälistä huumekauppaa oli kuvattu uskottavasti. Annika Bengtsonilta taas löytyy asennetta. Hän ei anna kenenkään polkea itseänsä lyttyyn eikä turhaan sievistele.

Luin myös Arnaldur Indridasonin Talvikaupungin. Tai siis hädin tuskin jaksoin lukea. Kirja oli huono. Juonta oli tuskin nimeksikään. Kirjassa keskityttiin pohtimaan enemmän päähenkilön edesmennyttä pikkuveljeä. Lisäksi paikoin tuntui siltä, että kirjassa jatkettiin jotain edellisessä kirjassa alkanutta ajatuskulkua. Niin kuin kadonneenn naisen tapauksessa. Islantilaisilla päähenkilöillä oli kovin samantyyppiset nimet, joten aluksi heitä oli vaikea erottaa toisistaan. Lisäksi en heti osannut nimen perusteella päätellä onko kyseessä mies vai nainen, joka sekoitti entisestään. Muihin maihin sijoittivissa dekkareissa kerrotaan usein osuvasti maan kulttuurista ja tavoista. Tässä ei todellakaan ollut sitä iloa. Ainoa mikä Islannista kävi ilmi on, että siellä on todella kylmä. Tuskin tulen kyseisen kirjailijan kirjaan enää tarttumaan.

About Anna

Olen kolmenkympin ylittänyt kahden lapsen äiti. Poika 8/11 ja tyttö 4/13. Päätin pari vuotta siten elvyttää yläasteen ompeluoppeja ja sillä tiellä ollaan. Ompelun ja neulomisen lisäksi olen innostunut hyvästä ruuasta ja sen laitosta. Näiden ohessa harrastuksiini kuluu hyvien ja vähemmän hyvien kirjojen lukeminen.
This entry was posted in Kirjat and tagged , , . Bookmark the permalink.