En ole löytänyt kaupoista mieluista imetysyöpaitaa. Siis sellaista, joka olisi siedettävän näköinen, eikä maksaisi maltaita. Piti siis tehdä itse. Kaavana käytetty trikoomekon kaavaa, jota olen aika lailla muokannut. Eteen olen lisännyt nappilistan. Näin raskaana on mahdotonta sanoa tuliko tästä ollenkaan oikean kokoinen, mutta se on varmaa, ettei tämä ainakaan pieni ole. Kankaan sain ompelukaverilta.
Ihanaa pojan huppari valmistui vihdoin! Kaavana käytetty Ottobren 1/2012 Brum brum -hupparia. Aloitin katselemalla netistä inspiraatiokuvia ja piirsin niiden pohjalta norsun. Norsu pääsi taskuun aplikaatioksi.
Aplikointiosuus meni tällä kertaa nappiin, mutta sitten alkoi sähellys. Toista taskua kiinnittäessäni huomasin, että olin leikannut kaksi saman puolen taskua. Toinen tasku piti tehdä uusiksi, mutta hups onnistuin kääntämään kaavan, joten taskusta tuli ihan väärän mallinen. Seuraava taskuversio tuli samoin päin kuin norsutasku, mutta eivät ne nytkään ole ihan samankokoiset. Ylälaidat onneksi kohtaavat, joten ei tämä mun silmää haittaa.
Vetoketjun kiinnitin Lillaphantin mahtavilla ohjeilla. Puolet vetoketjusta harsittuani huomasin, että minulla on vääränlainen vetoketju. Siis sellainen, joka aukeaa vain toisesta päästä. No minulle aina sattuu ja tapahtuu ommellessa jotain kummaa. Kävin ostamassa uuden vetoketjun, jonka mieheni ystävällisesti lyhensi sopivan mittaiseksi.
Hupun kiinnityksestä jouduin vähän soveltamaan, koska minun hupussani oli resori. Resorin takia en saanut sitä millään laitettua samalla tavalla kuin Lillaphant. Käänsin ja harsin hupunvuoren kiinni huppariin ja sitten ompelin sen vielä suoralla ompeleella.
Huppari on koossa 86 cm. Salmiakkijoustis on Hannan kankaasta. Resori on Lasten Metsolasta. Norsun kankaat ovat Tilkkupuodista. Hupun vuori ja alavarat ovat vanhasta t-paidasta.
Vielä on vähän iso meidän pojalle. Huppu varsinkin on jättimäinen. Pitänee tehdä ensi kerralla pystykauluksella.
Ompeluksia on sentään syntynyt hitusen enemmän kuin blogimerkintöjä. Aikaa ei nykyisin tahdo jäädä sen enempää ompeluun kuin lukemiseenkaan saati sitten blogaamiseen. Tässä kuva aiemmin tekemästäni Bert-nappilistabodysta.
Kaava on Ottobren ja kankaat Lasten Metsolasta. Nappilista on kivan näköinen ja kätevä käytössä. Siniset nepparit ovat Karnaluksista. Olen hakannut ne vasaralla kiinni, mutta haaroissa olevat nepparit lähtevät jatkuvasti irti ja joudun laittamaan uusia tilalle.
Tein pojalle kaksi kietaisubodia. Toinen tuli JNY:n pallotrikoosta. Resorit ovat molemmissa Myllymuksuilta. Kokeilin elämäni ensimmäistä ketaa aplikointia. Tein Ottobren oravan ruskeasävyiseen bodyyn. Tajusin vasta jälkenpäin, että aplikoinnit kannattaa tehdä velourista. On nimittäin aika littana noin trikoosta tehtynä. Käytössä myös paljastui, että aplikointi tuli ihan liian alas. Koko orava jää housujen alle. Se ei nyt sinänsä haittaa, koska tämä oli ensimmäinen harjoitus ja jälki ei ole ihan priimaa.
Toinen body on ompelukaverilta saadusta kankaanpalasta, joka lienee Marimekon. Kaava löytyy Ottobresta. En vain enää muista mistä niistä, kun itselleni ei ole kyseistä lehteä. Lisäsin vielä tuohon ylös yhden nepparin, kun kaula-aukko jäi muuten meidän pojalle liian avonaiseksi.
Nämä ovat molemmat kokoa 74 cm. Tein nämä, koska ihan pikkuvauvalla kietaisubodyt olivat niin käteviä. Käytössä paljastui sekin, että reilun puolen vuoden ikäisellä kietaisubody ei enää toimi. Poika kun kiskoo kietaisunaruja minkä ehtii ja yrittää koko ajan pukiessa kääntyillä.
Tein kaalipiirakan siitä mitä kaapista löytyi mukaillen Pirkan kaalipiirakka ohjetta. Jauhoina käytin vehnäjauhoja ja rouheisia sämpyläjauhoja. Kotona oli vain pussillinen kuivahiivaa, mutta se riitti mainiosti. Maitoa ei ollut tarpeeksi, joten laitoin tilalle vettä ja puoli purkkia kermaviiliä. Taikinasta tuli oikein onnistunut ja muutenkin piirakka oli hyvää.
Nyt on hyvä hetki tyhjentää pakastimesta viime kesän sato. Sulatin rasiallisen raparperia ja tein siitä raparperipiirakan. Ohje löytyy maikkarin sivuilta nimellä Stefanin raparperipiirakka. Piirakasta tuli muuten hyvä, mutta minun makuuni se on liian makea. Laitoin kuitenkin ohjelinkin tähän muistiksi itselleni, sillä vähän varioimalla tästä saa tosi hyvän piirakan. Maku tasoittui seuraavana päivänä eikä ollut enää niin äkkimakea.
Kuvat ovat sen verran huonoja, että näyttää siltä kuin kyseessä olisi yksi ja sama piirakka.
Suosikkiraparperipiirakkareseptini on tällä hetkellä Valion raparperipiirakka.
Tein pojalle jouluksi liivin. Ostin Taitomaasta palan ihanaa pöllökangasta. Pala oli kuitenkin kovin pieni, joten se ei ihan riittänyt vuoriin. Takakappale piti vuorittaa valkoisella trikoolla. Valkoinen trikoo ja valkoinen resorikangas on hankittu Tilkku-Puodista. Ihana velour on Myllymuksuilta. Kaava löytyy Ottobresta 1/2010.
Liivi on kokoa 68. Huppu on hauskannäköinen, mutta ei kovin kätevä noin pienellä lapsella. Laitoin pari pöllöä koristeeksi etureunaan. Menivät hieman vinkuraan.
Tein pojalle housut ja paidan bambukankaasta. Kangas on ihanan pehmeää. Housuihin tosin vähän liian lötköä. Ohjeet löytyivät Suurestä Käsityölehdestä 1/2008. Kangas on Myllymuksuilta.
Saana Saarisen Viola Glas -sarja on ihastuttava hyväntuulinen dekkarisarja. Viola Glas on sympaattinen vapaa toimittaja, joka tahtomattaan joutuu keskellä murhia. Sarja koostuu kolmesta kirjasta: Siirtolapuutarhan varjoissa, Kuolema sanoo irti ja Sietämätön uhri. Minulla on tällä hetkellä kolmas kirja menossa ja jo harmittaa, että se on viimeinen.
Kirjoissa käydään paljon mielenkiintoisia keskusteluja elämästä ja ihmisluonteesta, jotka eivät sinänsä liity mitenkään murhiin. Viola analysoi omia luonteenpiirteitään, kuten sitä miten naivisuus on hyvä ominaisuus varsinkin, jos toisessa vaakakupissa on kyynisyys.
Juoni pitää joka kirjassa otteessaan. Siirtolapuutarhan varjoissa -kirjassa liikutaan nimensä mukaisesti siirtolapuutarhassa. Kuolema sanoo irti sijoittuu lehtimaailmaan ja Sietämätön uhri kulkee elokuvan parissa. Kaiken kaikkiaan näistä kirjoista jää hyvä mieli. Saana Saarinen olisi 7.12.2011 Kallion kirjastossa, jos vaikka ehtisi kuuntelemaan.
Ompelin vauvalle potkupuvun. Ohje on Suuresta Käsityölehdestä nro 1/2008. Velourkangas on Myllymuksuilta.
Kohdistin jalkapohjiin leppäkertut.
Kävin ottamassa muutaman valokuvan, kun on niin ihana ilma. Luonto on huurteessa ja aurinko paistaa. Talvi tekee tuloaan, mutta vielä ei ole jäätävän kylmä.
Aivan kun lehdet olisivat sokerikuorrutettuja.
